Toisin kuin edellisen julkaisumme sankari, Paavo Nurmi aloitti yleisurheilun lapsuudesta asti, vaikka hänen tiensä kuuluisuuden huipulle oli ehkä haastavampi.

Nurmi voitti 9-vuotiaana paikallisilla kilpailuissa luokkatovereiden välisen 1500m kilpailun. Vuotta myöhemmin, kun hän juoksi 1500m ajassa 5:43 – monet olivat jo panneet merkille hänen voiman ja kestävyyden.

Julkaisuja ihmisistä, jotka inspiroivat sukupolvia.

— GetSport

Vuonna 1910 nuori Paavo joutui keskeyttämään urheiluuransa isänsä ennenaikaisen kuoleman vuoksi 49-vuotiaana. Nuori mestari keskeytti koulun ja ryhtyi kehruutehtaan työntekijäksi. Onneksi Nurmi palasi lajin pariin ja voitti vuonna 1914 ensimmäisen virallisen kilpailunsa Turussa.

Nurmi saavutti merkittävän menestyksen armeijan kilpailuissa vuonna 1919, jossa hän voitti 15 km:n kilpailun ajalla 59,24, puolen tunnin erolla kilpailijoihinsa. Hieman ennen Antwerpenin olympialaisia hän teki ensimmäisen SM-ennätyksensä.

Vuoden 1920 olympialaiset eivät olleet pelkästään Nurmen ensimmäiset olympialaiset, vaan myös ensimmäinen suuri kansainvälinen kilpailu, mikä ei estänyt häntä voittamasta napattuaan kolme kultamitalia pitkän matkan juoksussa.

Osallistuminen Pariisin vuoden 1924 olympialaisiin oli uhattuna polvivamman vuoksi, mutta Paavo toipui ja paransi kaksi maailmanennätystä 45 minuutin välein valmistautuessaan olympialaisiin.

Vuoden 1924 olympialaisissa Paavo voitti lopulta viisi kultamitalia. Seuraavat Amsterdamin olympialaiset toivat suomalaisen urheilun legendalle toisen kulta- ja kaksi hopeaa, jotka jäivät hänen viimeisiksi. Huhtikuussa 1932 Nurmi erotettiin kansainvälisistä kilpailuista, koska Olympiakomitea tunnusti hänet ammattilaiseksi juoksemalla tienaamalla.

Nurmi palasi olympia-areenalle vuonna 1952 Helsingissä, missä hän sai tehtäväkseen sytyttää olympiatulen.